Haastellaan kirjoista

Tältä sivulta voit lukea lukemista harrastavien ihmisten haastatteluja. Vaikka erilaiset digitaaliset alustat tekevät kirjallisuudesta saavutettavampaa esimerkiksi äänikirjojen muodossa, on perinteisellä kirjojen lukemisella edelleen vankka kannattajakuntansa. 

Kirjallisuus koskettaa

Haastateltavana Mervi Eskelinen, toiminnanjohtaja Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastusta. Hänen kirjallisuusmeriiteikseen voisi mainita oman kotikirjaston, joka sisältää tuhansia kirjoja sekä sen, että Mervi oli vuonna 2013  Finlandia Junior -raadin puheenjohtaja!

Lukemaan oppiminen ja kirjoihin tutustuminen

Siihen aikaan, kun olin lapsi, ei ollut esikoulua tai muuta vastaavaa, joten opin lukemaan koulussa. En ollut innostunut koululainen, kun kotona olisi ollut paljon mukavaa tekemistä. Seurasin, kun minua kaksi vuotta vanhempi sisko opetteli kirjaimia Savon Sanomien kuolinilmoituksista. Niissä oli isot ja selkeälukuiset kirjaimet, joita oli helppo lukea. Minua ei kiinnostanut lukemaan oppiminen ennen koulua, vaan pidin enemmän kuvien katselemisesta lastenkirjoista. Lapsuuden kodissa meillä oli paljon kirjoja ja postissa tuli myös Aku Ankka. Vanhemmat olivat myös innokkaita lukijoita, vaikka eivät meille iltasatua lukeneetkaan.

Kirjat kuuluivat vahvasti lapsuuteeni, saimme kirjoja joululahjoiksi ja ala-asteella oli koulukirjasto sekä säännöllisesti vieraileva kirjastoauto. Lainasimme niin paljon kirjoja, että niitä piti piilotella vanhemmilta. Kesäisin nukuimme aitan vintillä, jossa luimme salaa. Ikkunasta tuli valonkajastus, joka mahdollisti lukemisen. Luin paljon. Yksi suosikeista oli Valitut Palat, jossa oli mukavia lyhyitä tarinoita. Muuten lukemiseen ei tahtonut löytyä aikaa, koska maatalossa riitti työtä. Aina kun oli mahdollista, olin nenä kiinni kirjassa.

Heti, kun sain omaa rahaa, ostin kirjoja. Varsinkin opiskeluaikana Jyväskylässä divarit vetivät puoleensa, jolloin kirjojen ostaminen repesi liitoksistaan. Voinkin sanoa olevani kirjahamstrari. Olen huono kirjojen lainaaja, haluan ostaa itselleni kirjoja. Rakastan kirjastoja, rakastan kirjakauppoja ja rakastan omistaa kirjoja. Tässä olen hyvin epäekologinen, että omistan paljon kirjoja. Sanotaankin, että minulla on Lapinlahden sivukirjasto kotona, Horsmanmäellä. Kuulen ihmettelyjä, että mihinkäs kirjat joutuvat, jos muutat täältä pois?

Lukemisen merkityksellisyys

Lukemisella on monenlaisia merkityksiä: rentoutuminen, hyvinvointi, matkustaminen muissa maailmoissa, vahvasti eläytyminen, ihan kuin elokuvien ja sarjojenkin kohdalla. Elän vahvasti kirjan tarinaa, enkä voi laskea sitä käsistäni. Kerran valvoin yhden yön läpeensä, koska silloinen kirja oli vain luettava loppuun, enkä voinut jättää sitä kesken. Tuo kirja oli Anni Kytömäen Kultarinta.

En osaa sanoa, mikä olisi minulle merkittävin kirja. Tiettyihin elämäntapahtumiin liittyy omat kirjansa. Joidenkin pariin palaan surun hetkellä, useimmat näistä ovat runokirjoja. Mainittakoon yhtenä Koivuntuohirunoja -tunnustuksellisia tarinoita metsistä ja puista. Usein esiin nousee joku kirja, jonka ehdottomasti haluan. Niitä on valtavasti, sekä lasten, nuorten kuin taidekirjoja, viimeisimpänä metsäkirjat. Minulla on tuhansia kirjoja, kymmeniä hyllymetrejä. Olisin voinut ruveta kirjastonhoitajaksi, että olisin voinut lajitella kirjoja osastoihin. Minusta on ihanaa järjestellä oman kirjaston kirjoja!

Lukemattomia kirjoja

Viimeisin kirja, jonka luin oli Kirahvin sydän on tavattoman suuri, sen on kirjoittanut Sofia Chanfreau. Joskus kirjat eivät vain osu oikeaan kohtaan, joten niiden pariin on palattava myöhemmin, silloin ne puhuttelevat eri lailla. Tällä hetkellä yöpöydälläni on Maja Lundenin ilmastokvartetin kolmas osa. Kirjan lukemista on vaikea aloittaa, koska edellinen osa kosketti todella syvältä ja kokonaisvaltaisesti. Vaikka se teki minut toisinaan surulliseksi ja jopa ahdistuneeksi, en voinut lopettaa lukemista koska tarina oli kiehtova ja teksti taitavasti kirjoitettu.

On vaikea antaa kirjoista yleissuositusta, koska jokaisen pitää itse kaivautua kirjojen maailmaan ja hullaantua niistä. Löytää se, mikä koskettaa sinun sisintäsi. Meitä koskettaa erilaiset tekstit ja erilaiset tarinat. Toisinaan haluan itsekin lukea fiktiivistä tarinaa ja taas toisinaan täyttä faktatietoa. Viime vuonna uppouduin arkkitehti Wivi Lönnin elämään, jolloin luin hänestä kirjoitettuja tietokirjoja sekä kaunokirjallisuutta. Kyse on siitä, mitä sinä haluat ja tarvitset juuri siinä hetkessä, jokainen kyllä löytää oman suosikkinsa.

Ilman lukutaitoa ei pärjää

Ranys Tuunainen, Lapinlahden Aseman käsityöpuodin yrittäjä, joka opettaa Sonkajärven kansalaisopistossa
kudontaa sekä tutustuttaa villiyrtteihin. Hän lukee vuodessa vähintään satakunta kirjaa ja pitää
erityisesti fantasiakirjallisuudesta.

Lukemaan opetteleminen oli hieno juttu

Opin lukemaan kuusivuotiaana, vuosi ennen koulun aloitusta. Minua otti päähän se, että
vanhemmat eivät lukeneet minulle tekstejä television animaatiosarjoista, joten aloin itse
opettelemaan kirjaimia isoveljen Aapisesta. Kiersin aapisen kanssa ja kyselin, että mikä kirjain
mikäkin oli. Jossain vaiheessa lukeminen avautua ja onkin ollut siitä asti mukana. Lapsuuden
kodissani minulle kyllä luettiin, mutta aikuiset olivat niin hitaita, että aloin lukemaan mieluummin itse, koska olin nopeampi.
Ilman lukutaitoa tässä maailmassa ei pärjää. Sitä tarvitsee joka paikassa koko ajan. Lukeminen
merkitseekin paljon, en osaa eritellä, että mitä. Se on ollut lukemaan oppimisen jälkeen
elämäntapa. Lukemalla kirjoihin pääsee sisälle ja samalla lomalle. Myös työn puolesta tulee
luettua erilaisia tietokirjoja. Kirjojen lisäksi luen yllättävän paljon netistä, vaikka en e-kirjoja
käytäkään. Käyn paljon kirjastossa ja ostan kirjoja kirpputoreilta tai antikvariaateista. Jos haluan jonkun kirjan, niin tilaan sen netistä, mieluiten sielläkin antikvariaatista. Usein etsimistäni kirjoista ovat painokset loppu, joten niitä voi olla vaikea löytää.

Romantiikkaa, dekkareita ja fantasiaa

Mieluiten luen kotona sängyn päällä mukavassa asennossa. Toki luettua tulee paljon
muuallakin, missä kirjoja sattuu olemaan. Luen montaa kirjaa yhtä aikaa ja luettua tulee
päivittäin. Iltaisin luen, että aivot saavat lepoa ja saan unenpäästä kiinni. Lukemalla kevyttä
kirjallisuutta, saan katkaistua päivän ajatukset, haastavammat kirjat ovat muihin aikoihin.
Valitsen iltalukemisen romantiikan hyllystä, koska ne vievät täysin toiseen maailmaan eivätkä
sijoitu nykypäivään. Olen niin ehdollistunut romanttisten kirjojen lukemiseen ennen nukkumaan menoa, että jos luen niitä johonkin muuhun aikaan minua alkaa väsyttämään. Iltalukemiseksi sopii myös dekkarit, ne eivät aina välttämättä toimi yhtä hyvin, koska niihin sisältyy aina jännitysmomentti. Usein kirjojen tapahtumat siirtyvät myös uniin.
Tällä hetkellä lukuvuorossa on Herbjorg Wassmon Seitsemäs kohtaaminen. Se ei ole kirja,
jonka normaalisti valitsisin iltalukemiseksi, vaan se valikoitui siksi, että olin unohtanut käydä
kirjastossa ja lukemattomat kirjani olivat loppu. Tämän kirjan olin ostanut aiemmin kirpputorilta ja ajattelin, että se voisi sopia iltalukemiseksi tarinansa vuoksi. Siinä on erittäin mielenkiintoinen taidemaailmaan sijoittuva tarina miehestä ja naisesta, jotka kaipaavat toisiaan pitkin elämäänsä, vaikka ovat kohdanneet vain lyhyesti. En ole vielä päässyt kirjassa loppuun, mutta uskoisin, että he vielä kohtaavat uudestaan. Tätä kirjaa en aio jättää kesken.

Tykkään lukea fantasiakirjallisuutta. Sitä on monenlaista, taistelufantasiaa, vakavahenkisempää, kuten Tolkien ja huumoria sisältävää fantasiaa, kuten Pratchettilla. Yksi merkittävimmistä kirjoista, joita olen lukenut, onkin Terry Pratchettin ja Neil Gaimanin yhteistyössä kirjoittama romaani Hyviä enteitä. Kirja on tavallaan kevyttä fantasiaa, mutta siihen on taitavasti piilotettu yhteiskuntakritiikki pohjajuonteisiin. Se on myös erittäin hauska, siinä saa käyttää aivoja eikä sitä tarvitse lukea otsa kurtussa. Kirjassa on siis monta hyvää juttua. Yksi mieleenpainuvimmista
kirjojen hahmoista on Pratchettin kirjoissa esiintyvä Muori Säävirkku. Pratchettin kirjoissa on
asiaa, ne ovat viihdyttäviä ja aktivoivat aivoja. Suosittelen niitä ihmisille, jotka haluavat tutustua
fantasiaan ja haluavat lukea hauskaa kirjallisuutta, jossa on mukana myös asiaa. Mainitsemisen
arvoisia ovat myös keskiaikaa sijoittuvat Ken Follettin Taivaan pilarit ja Maailma vailla loppua.
Voin suositella myös niitä, mikäli ei pelkää isoja kirjoja. Taivaan pilarit kirja on joskus valittu
myös maailman toiseksi parhaaksi kirjaksi.

Kirjallisuuden suurkuluttajasta kirjailijaksi

Haastateltavana kirjailija Toni Hynynen Varpaisjärveltä, ”yläsavolaisella kirkonkylällä 1976 syntynyt tilastovirhe. Oppivelvollisuuden päälle hän on kouluttautunut niin, että on työskennellyt Turku-Kajaani välillä sekä hitsaajana, että perinteisenä käsityömetsurina. Näinä vuosina myös kadut ovat opettaneet sen, mitä hamppi siellä selvitäkseen tarvitsee ja heille, kaikista hyljeksityimmille, Hynynen kirjoittajana äänensä omistaa” (lainatun tekstin lähde: Viestintätoimisto Kirjokansi).

Polku lukijana

Opin lukemaan noin viiden vanhana ja siitä asti olen lukenut kaikenlaista. Alussa luin tietysti sarjakuvia, niistä siirryin nuortenkirjoihin ja noin kahdentoista ikäisenä vaihdoin aikuisten kirjallisuuden puolelle. Lapsuuden aikaisista kirjoista tärkeimmät ovat Tarzan, apinoiden kuningas ja ensimmäinen aikuisten osastolta lukemani kirja Apinoiden planeetta. Aikuisiän ehdottomiin klassikoihin kuuluu Steinbeckin Eedenistä itään. Kirja, jota voin ehdottomasti suositella kaikille on Ingvar Ambjörssenin Tiputanssi.

Lukeminen on ollut elämässäni mukana lapsuudesta lähtien, enkä usko, että tämän harrastuksen aloittamiselle on ikärajaa olemassa. Toki jos aikoo itse alkaa kirjoittamaan, niin minun mielestäni on parempi mitä aikaisemmin lukemisen on aloittanut. Jos en olisi ikinä aloittanut lukemista, voi olla, että elämäni olisi ollut paljon köyhempää. Olisin todennäköisesti päätynyt erilaisiin ratkaisuihin joissakin asioissa. Lukemisella on ollut valtava merkitys elämässäni, sitä ei voi millään väheksyä.

Kirjallisuuden suurkuluttaja

Luen kirjallisuutta laidasta laitaan ja eri tyylilajeja kausittain vaihdellen. Välillä luen paljon klassikoita, välillä uutta kotimaista, välillä tietokirjallisuutta.  Luen pari kolme kirjaa viikossa, osan perinteisinä kirjoina, osan kuuntelen äänikirjoina. Vuositasolla luen noin 150-200 kirjaa.

Luettavien kirjojen teemat riippuvat paljolti siitä, mistä aiheesta olen milloinkin kiinnostunut. Tällä hetkellä minulla on menossa Antti Holma-kausi, käyn hänen tuotantoaan läpi toista kertaa äänikirjoja kuunnellen. Perinteisenä kirjana luen nyt Cormac McCarthyn kirjoja, taitaa olla toinen tai kolmas kierros hänenkin kirjoissaan menossa. Jotkut kirjat eivät toimi äänikirjana, siihen vaikuttavat niin paljon esimerkiksi tekstin käännös ja se, kuka lukija on. Kevät on minulle uuden alun aikaa, silloin keskityn lukemaan uudestaan klassikoita ja kirjoja, joista tietoisesti haen vaikutteita. Talvella luen tietokirjallisuutta. Minulla on loppumaton tiedon kaipuu, luen mielelläni uusista keksinnöistä ja teorioista. Myös historia ja sen vaikutukset nykypäivään kiinnostavat. Kun lukee paljon, huomaa, miten tietyt historialliset jutut toistavat itseään eikä virheistä ja erehdyksistä ole osattu ottaa oppia.

Kirjoissa minulle on tärkeintä lausetaso, se miten teksti on kirjoitettu. En ole niinkään dekkareiden tai muiden juonilähtöisten kirjojen ystävä. Tarinan kehittyminen ja juonen tapahtumat voivat olla sinänsä vaikka kuinka hyviä, mutta huono kerronta voi vaikeuttaa lukemista. En jätä kirjoja kesken siitä huolimatta, minulla on periaate, että jos teksti on kerran julkaistu, niin kyllä siinä jotain hyvää pitää olla.

Kirjailijaksi

Olen aina ollut kiinnostunut kirjoittamisesta, mutta aloitin sen vasta vuonna 2016. Olin silloin metsätöissä ja kuuntelin äänikirjoja siinä samalla. Vähitellen aloin tauoilla kirjoittamaan paperille ylös omia ajatuksia ja kotiin päästyäni kirjoitin niitä sitten puhtaaksi tekstinkäsittelyohjelmalla. Kaksi ensimmäistä kirjoittamaani romaania olivat huonoja, mutta niinhän ne pitää ollakin, jotta kehittymistä tapahtuu. Kolmas romaani (Hullut jumalat – Savo-Kainuun trainspotting / Viestintätoimisto Kirjokansi) oli jo sen tasoinen, että se julkaistiin ja nyt minulla on kahteen seuraavaan romaaniin kustannussopimus. Toinen kirja on jo niin pitkällä, että uskoisin saavani sen kirjoitettua vuoden vaihteeseen mennessä. Siinä mielessä minulla on hyvin valettu kivijalka, ettei tarvitse tapella kustannussopimuksista, olen turvatussa asemassa sen suhteen.

Olen maanantaina tavattavissa Varpaisjärven kirjaston kirjailijakahvit-tilaisuudessa. Toivottavasti paikalle tulisi ihmisiä keskustelemaan kirjallisuudesta. Ramppikuume ennen esiintymistä on yleensä vaivannut, ja jännitys laukeaa vasta paikan päällä. Olen opetellut sellaisen tekniikan, että menen ikään kuin ex tempore sinne, eiköhän se jotenkin suju. Tilaisuudessa voi kysellä kirjoittamisen aloittamisesta ja käytännön asioista tai muutenkin kirjallisuudesta. En tiedä tuleeko paikalle ketään, Varpaisjärven kirjastohan ei ole mikään Helsingin pääkirjasto mutta on hyvä, että tällaisia tilaisuuksia yleensä järjestetään, vaikka paikalle tulisi vain yksi ihminen.

(Haastattelu tehtiin ennen Varpaisjärven kirjaston kirjailijakahvit-tilaisuutta 23.10.2023. Ja kyllä, paikalle tuli enemmän kuin yksi osallistuja.)

Lukeminen kannattaa aina

Haastateltavana Leena Paldan, pitkän työuran yliopistomaailmassa, projektipäällikkönä, opettajana ja tutkijana tehnyt eläkeläinen Pielavedeltä.

Opin lukemaan ennen koulun aloittamista, en muista tarkkaa ikää mutta syyn kyllä muistan. Minulla on neljä ja puoli vuotta vanhempi veli, jonka piti lukea minulle Nakke Nakuttaja-lehteä ääneen. Pian huomasin, ettei veli oikeasti lukenut lehteä vaan puhui omia tarinoitaan. Tämän huomattuani kimpaannuin niin, että opettelin itse lukemaan tarinat lehdestä. Siitä lähtien lukeminen on ollut harrastukseni, luin jo kouluikäisenä paljon muutakin kuin läksykirjoja. Uskon, että mukana on myös kodin perintöä, molemmat vanhempani olivat kovia lukemaan, joten aloin jo hyvin varhain käyttämään myös kirjaston palveluja.

Lapsuuden tärkeimpiin lukukokemuksiin kuului varmasti Nuoren Wertherin kärsimykset. Muistan myös lainanneeni ala-asteikäisenä Minna Canthin tai Maria Jotunin kirjan, jota kirjastonhoitaja kovasti ihmetteli. Nehän eivät ole mitään kevyitä teoksia. Sen kirjan lukeminen kuitenkin puhutteli minua, avasi minulle elämää, jollaista minulla ei itselläni ollut.

Lukemisen merkitys

Lukemisella on ollut minulle erilainen merkitys eri ikäkausina. Sanoisin, että minulla on tavallaan ollut kahdenlaista lukemista elämäni aikana. Työhön liittyvä tietokirjallisuus oli kymmenien vuosien ajan valtavan suuri osa lukemistoani, jopa niin paljon, että tuohon aikaan johonkin työhön liittymättömään kirjaan tarttuminen aiheutti lievää syyllisyyttä. Vasta illalla ennen nukkumaan menoa annoin itselleni luvan lukea romaaneja tai muita kirjoja. Eläkkeelle jäätyäni taivas aukeni, voin lukea ihan mitä haluan.

Yhteiskunnalliset asiat ovat aina kiinnostaneet minua, ja siksi pyrin lukemaan paljon eri maiden kirjailijoiden teoksia. Koen, että niitä lukemalla silmät avautuvat näkemään asioita eri tavalla, useammasta näkökulmasta. Lukiessani käyn tavallaan vuoropuhelua kirjan ja sen teemojen ja henkilöiden kanssa, samalla tutkiskellen omaa maailmankatsomustani niihin peilaten. Lukemalla pystyy tutustumaan asioihin, jotka eivät ole läsnä omassa arkielämässä. En silti ajattele, että vaikka olen lukenut paljon, niin olisin tullut jotenkin paremmaksi ihmiseksi, siitä olen jäävi sanomaan mitään, mutta kyllä kirjallisuus on avannut silmiä asioille, joihin ei itse tule kiinnittäneeksi huomiota.

Voi sanoa, että lukemisella on monia funktioita. Kiinnitin vastikään huomiota erään kirjan tarkkanäköiseen tulkintaan tämän ajan hengestä Suomessa ja lähetin kirjailijoille myös palautetta kirjasta, joka nauratti lukiessani sitä. Harvoin lähetän palautetta kirjoista, vain kerran aiemmin muistan lähettäneeni kääntäjälle palautetta hyvin onnistuneesta käännöksestä.

Perinteinen kirja on paras

Luen pelkästään perinteisiä kirjoja. Tykkään katsoa kirjaa, sen ulkonäköä, taittoa, tutkia kuka on kääntäjä ja muutenkin minkälaisen tunnelman kirjasta saa ulkonäön perusteella. Etsin uutta luettavaa paitsi kirjaston hyllystä, myös seuraamalla kirja-arvioita, kustantajien nettisivuja sekä esimerkiksi kulttuuritoimitus.fi-sivustoa. Luen lähes kaikenlaisia kirjoja, tosin scifi ja rakkausromaanit jäävät yleensä hyllyyn. Suosikkikirjailijoiden teokset luen tietysti heti kun mahdollista. Tällä hetkellä minulla on useampikin varaus voimassa uusista julkaisuista, esimerkkinä Suomen Pankin ja EKP:n entisestä johtajasta Sirkka Hämäläisestä kertova teos. Tänä syksynä on ilmestynyt useita kiinnostavia elämänkertoja, joten niitä tulee luettua nyt paljon.

Luen kirjat vain kerran, en koe tarpeelliseksi lukea samaa kirjaa monta kertaa. On minulla siitä huolimatta omassa kirjahyllyssäni kirjoja, jotka olen jo lukenut. En lue niitä välttämättä enää uudestaan, mutta niillä on tietty syy, jonka takia haluan säilyttää ne. Minulla kirjoissa on tärkeää kokonaisuus, hyvin kirjoitettu teksti ja kiinnostava aihepiiri. Jos huomaan ensimmäisten sivujen aikana, että teksti on aivan löperöä, laitan kirjan pois. Olen huomannut, että kirjoissa alkaa nykyisin olla yhä enemmän painovirheitä, jotka hankaloittavat lukemista huomattavasti.

En pysty nimeämään elämäni vaikuttavinta lukukokemusta, niitä on yksinkertaisesti ollut liikaa. Kjell Westön tuotantoa voin suositella kaikille. Varsinkin uusin, Molly & Henry, sopii tähän hetkeen mielestäni todella hyvin. Westö onnistuu kuvaamaan sodan merkityksen niin rintamalla kuin kotonakin ilman varsinaista sodan kuvausta, hän kertoo tietyn ytimen sodan kauheudesta ilman yhtään kuvaa. Ainakin minut teksti pysäytti ajattelemaan enemmän kuin esimerkiksi uutiskuvat sodan tuhoista.

Pari sanaa lukemisesta

Vanha sanonta kuuluu: lukeminen kannattaa aina. Olen samaa mieltä, mutta sekin riippuu vähän, että mitä ja miten lukee. Tämän ikäisenä ajattelen, että oma aikani on kallista, joten on mietittävä tarkkaan mihin sitä käyttää. Osa kirjoista on sellaista höttöä, ettei niihin kannata aikaansa tuhlata. Ei lukemisen silti tarvitse jatkuvaa aivovoimistelua olla, mutta suosittelisin, että lukijat valitsisivat välillä sellaisia kirjoja, jotka vähän haastavat pohtimaan asioita.